Torstaina suuntasin Toivon kanssa kohti Tallinkin satamaa, olimme lähdössä Miliam M travelin järjestämälle bussimatkalle kohti Valko-Venäjää ja määränpäänä meillä oli Minskin kansainvälinen koiranäyttely.
Matkustimme bussilla joka oli täynnä suomalaisia koiraihmisiä koirineen. Kaikilla oli odotukset korkealla ja jokaista jännitti hieman tulevat koitokset vieraalla maalla.
Saavuimme perjantai iltapäivällä määränpäähämme, matka sujui hyvin, ja hotellimme oli todella kivanoloinen ja siisti.
Matkasta väsyneenä käytin Toivon ulkona ja hotellihuoneeseen päästyämme nukahdin niin minä kuin Toivokin unten maille, ja heräsin yöllä kahdentoista aikoihin pesemään Toivon seuraavan päivän näyttelyä varten.
Suuntasimme paikanpäälle jo aikaisin lauantai aamulla. Onneksemme saimme vielä kohtalaisen hyvät paikat kehien läheltä. Kehät olivat samaa koko luokkaa kuin Suomessa, tosin afgaaninomistajana olen tottunut pikkuisen isompiin kehiin, mutta hyvin niissä mahtui silti juoksemaan ja kun koiramäärät eivät olleet Suomen luokkaa missään roduissa.
Meidän kehä alkoi vasta myöhään iltapäivällä ja Toivo onneksi jaksoi esiintyä hyvin odottelusta huolimatta. Ensin voitettiin oman luokkamme valiot ja sitten vielä koko rotu. Olin haljeta ylpeydestä! Kotiinviemisinä oli siis ainakin uusi valio jokoa yhdellä tai kahdella CACIBILLÄ!!!
Ryhmässä ei tullut sen kummempaa sijoitusta, mutta varmasti Toivo siellä huomattiin!
Illasta hotellille päästyämme kävimme syömässä ja kaupassa hakemassa seuraavan päivän eväät ja taas hotellihuoneeseen päästyäni vedin pienet iltaunet ennenkuin laitoin Toivon osittain uudestaan.
Aamusta aikasin luovutimme hotellihuoneen avaimet ja kävimme aamupalalla ja suuntasimme taas nokkamme kohti näyttelypaikkaa. Näyttelypaikkana toimi siis urheiluhalli. Joka oli pitkä mutta kapea. Ihmisiä oli molempina päivinä todella isot määrät, mutta onneksi sunnuntaina mahtui sentään kulkemaankin ahtailla käytävillä. Meno näyttelyssä oli välillä kyllä aina vähän karmivaa....... (osaa taas arvostaa Suomen näyttelyitä ja sitä kuinka hyvin ne on järjestetty jne.)
Sunnuntaina meillä piti olla tuomarina Lisbeth Mach Sveitsistä, mutta kas kummaa koko tuomaria ei ollut koko näyttelyssä vaan afgaanit arvioi joku venäläinen all rounderi... siinä vaiheessa tiesin jo että goodbye viimeinen CACIB :D no onneksi edellispäivänä olimme saaneet sen mitä lähdimmekin hakemaan!!!
Sunnuntainen BIS-voitto meni Samojedille joka matkusti toisessa Milliam Travelin bussissa, koira oli Eestiläinen. Muutenkin meidän molemmat bussit saivat melkein kaiken mitä hakivatkin, ei siis ollut kellekkään turha reissu vaikka kilpailuakin kyllä oli!
Illasta lähdimme ajamaan kohti kotia väsyneinä mutta onnellisina!
Tutustuin muutamiin todella mukaviin suomalaisiin koiraihmisiin ja meillä oli todella hauskaa kiitos siitä teille uudet koiraystävät! Seuraavia matkojakin rupesimme jo suunnittelemaan innolla ....... Siili mikä siili ;) :DDD
Ensi vuonna uudestaan, mutta minne kuka tietää, matkailu ainakin avartaa se tuli taas todettua!
